Teen luokittelusta, osa 1: tee prosessoinneittain


Teeluokka by Jesse Ö., 13.06.2020

Teen maailma on häkellyttävän monipuolinen, ja uuden teen ystävän onkin helppo eksyä.

Loppujen lopuksi jokainen teelaatu on uniikki, sillä on usein oma pensaslajike, historia, kotipaikka, prosessointityyli ja se on tapana hauduttaa tietyllä tapaa. Eri teitä on niin monia, että viidakon jäsentämiseksi on kehitelty erilaisia tapoja luokitella teitä.


Nykyään yleisin tapa on jäsentää tee ensisijaisesti lehtien prosessoinnin kannalta kuuteen tai seitsemään luokkaan. Näitä ovat vihreä, valkoinen, keltainen, oolong, punainen (musta) ja musta (“tumma”). Pu’er -teet mainitaan joskus omana luokkanaan, toisinaan taas mustan teen alla. Näitä luokkia on Mika Hannola esitellyt blogipostauksessaan.



Prosessointiin nojaava tapa jäsentää teen maailmaa on tärkeä, ja siihen viitataan jatkuvasti. On kuitenkin tärkeä hahmottaa, että se on malli, jonka tarkoituksena on yksinkertaistaa todellisuutta. Malli pohjaa teen tuotantovaiheisiin, ja maistelijan kannalta siinä onkin muutama sudenkuoppa.


Kiinalaistyyppinen ja japanilainen vihreä tee eroavat maultaan valtavasti. Tähän vaikuttaa osaltaan lajike-erot, mutta myös prosessointi: japanilainen tee käsitellään höyryttämällä, kun taas paahtaminen on vallitseva tekniikka Kiinassa. Maistajan kannalta nämä teetyypit ovat tyystin erilaisia, ja onkin tyypillistä teemaisteluissa huomata, että kiinalaisen vihreän teen ystävä ei pidä lainkaan japanilaisesta, tai toisinpäin. Vaikka molempien maiden teet luokitellaan vihreiksi, ne ovat täysin omia makumaailmojaan.


Oolongista usein sanotaan, että se on punaisen ja vihreän teen välissä. Tämä toteamus pitää paikkansa kun tarkastellaan lehtien hapetusastetta, mutta maistajan kannalta koko “oolong” on melko hämmentävä maailma. Osa oolongeista on hyvin vihreitä, ja ne maistuvatkin vihreän teen juojille mainiosti, hieman paksumpia, rotevampia ja vähemmän ruohoisia, mutta muuten kiinalaistyyppisen vihreän teen juojan suuhun hyvinkin tuttuja. Toiset, kuten Wuyi-vuorten yancha, ovat taas tummimpia ja intensiivisempiä makukokemuksia mitä teestä löytyy. Maun puolesta laittaisin monet punaiset teet yanchan ja muiden oolongien välille!


Järjestäessäni maisteluita olenkin päätynyt ryhmittelemään teitä mielessäni hieman eri tavalla. Jaottelen teet makumaailmoiksi. Ajatus on, että tietyn makumaailman teet jakavat samoja piirteitä niin paljon, että ne ovat ikään kuin samaa genreä. Olen siis yrittänyt jäsennellä teetä enemmän maistelijan kannalta. Tekstin toisessa osassa esittelen tätä jäsentelyä.

Jesse Örö

Sinua saattaa kiinnostaa myös

Vihreän teen hauduttaminen

Teen maailmassa vihreät teet ovat tarkimpia sen suhteen, missä lämpötilassa niitä hauduttaa. Moni on pelästynyt vihreän teen kitkeryyttä, kun teetä on haudutettu kiehuvan kuumassa tai liian pitkään – tai pussiteenä, missä muodossa vihreä tee pääsee aniharvoin oikeuksiinsa. Vih...

Jessen mutinat Teemaan blogissa

Kirjoitan nyt ainakin jonkin aikaa blogipostauksia Teemaan blogiin. Aika näyttää, millaisiin aiheisiin sitä tulee päädyttyä, mutta yritän tässä aloituksessa hieman jäsennellä itselleni tekstien tavoitteita.Minähän olen itse teehen tyystin hullaantunut amatööri. Tee on vienyt minu...

Totuus vihreästä teestä

Vihreä tee on Suomessa ja länsimaissa yleistynyt valtavan paljon viimeiset pari vuosikymmentä. Se on tarjonnut varteenotettavan vaihtoehdon mustan teen rohkeanpainokkaalle makuprofiilille, ja varsinkin teekauppojen myötä laadukasta (ei niin tappavan kitkerää) vihreää teetä on tul...